Yhteen yläkoululuokkaan mahtuu monenlaista matemaattista taitotasoa, motivaatiota ja erilaisia tapoja oppia. Miten minä voin yhtenä ihmisenä samaan aikaan pystyä huomioimaan nämä kaikki? Toiset kaipaavat kotitehtävien perusteellista läpikäymistä ja osalle puolestaan riittää tehtävien ratkaisujen pikatarkastus nettiin julkaistuista malliratkaisuista. Osan kanssa tulisi koko oppitunti käyttää perusteiden opettajajohtoiseen läpikäymiseen, kun taas osa kaipaa haastavia, oikean elämän tilanteisiin linkittyviä sovellustehtäviä. Joillakin itsenäinen työskentely sujuu ja toiset varmistavat jokaisen välivaiheen oikeellisuuden opettajalta. Toiminnallisuus auttaa osaa oppimaan ja osa kokee ajantuhlaukseksi.
Henkilökohtaisesti koen riittämättömyyttä siinä, etten osaa samaan aikaan olla hyvä opettaja koko ryhmälleni. Opetukseni on tunnista toiseen kompromisseja. Välillä onnistun hyvin ja iso osa luokasta vaikuttaa tyytyväiseltä. Jollain tunnilla puolestaan iso osa jää vaille oikeanlaista ohjausta. Ja tämä iso osa ei ole heterogeeninen porukka, vaan tyytymättömään joukkoon voi samaan aikaan kuulua niin matemaattisesti heikkoja kuin lahjakkaitakin, erittäin motivoituneita kuin alisuoriutujakin. Vaikka onnistuisin opettamaan jokin aiheen erinomaisesti, osa jää kuitenkin ulkopuolelle.
Edellisessä elämässäni yliopisto-opettajana kokeilin samaan haasteeseen lääkkeenä flippausta. Matematiikan massaluennot korvattiin automaattitarkisteisella oppimateriaalilla ja opettajan viikoittaisilla pienryhmätapaamisilla. Yliopistossa tämä mielestäni toimi ja tutkitusti tällä oli positiivista vaikutusta mm. opiskelijoiden psykologisiin perustarpeisiin sekä minäpystyvyyteen. Yläkoululaiset ovat kuitenkin hyvin erilainen oppilasryhmä kuin yliopisto-opiskelijat. Uskon flippauksesta olevan apua erityisesti eritasoisten oppilaiden huomiointiin, sillä kaikkien ei tarvitse seurata samaa opettajajohtoista opetusta yhdenaikaisesti. Mutta miten voisin flippauksessa huomioida erilaiset oppimistyylit? Osa kuitenkin kaipaa vahvasti opettajajohtoista etenemistä ja opettajan jatkuvaa varmistelemista. Toisaalta emme kuitenkaan opeta vain matematiikkaa vaan myös työelämätaitoja, kuten itsenäistä työskentelyä ja epävarmuuden sietämistä.
Tällä hetkellä en ole vielä löytänyt vastausta siihen, miten haluan jatkossa matematiikkaa opettaa. Siispä erilaiset kokeilut jatkuvat.
