Kahden ysiluokan (yht. 36 oppilasta) matematiikan tuntien samanaikaisopetusta on nyt takana 7 kk. Kirjotimme tästä kokeilusta jo syksyllä Samanaikaisopettajuus – uhka vai mahdollisuus.
Useassa kunnassa samanaikaisopetus on yksi kehityskohteista – niin myös meidän kunnassamme. Sosiaalisessa mediassa ja ammattilehtien mielipidepalstoilla opettajat argumentoivat samanaikaisopettajuudesta sekä puolesta että vastaan. Argumenteissa toistuu usein kuormittavuus ja kohtuuton määrä yhteissuunnittelua.
Oma kokemukseni samanaikaisopetuksesta on päinvastainen. Koen, että samanaikaisopetus nimenomaan tukee työssä jaksamista. Tuntien suunnitteluaika puolittuu, kokeiden ja muiden kirjallisten töiden tarkastamisurakkaa voi jakaa joustavasti sekä työrauhahaasteisiin on puuttumassa aina toinen aikuinen. Arviointia pystyy luontevasti pohtimaan oppilaat hyvin tuntevan kollegan kanssa. Tämä dynamiikaltaan erilainen oppitunti myös rytmittää kivasti työpäivää.
Mitä tämä opettajan jaksamista tukeva samanaikaisopettajuus vaatii? Suurin syy yhteisopettajuuden toimivuuteen tulee nimenomaan vapaaehtoisuus. Aloitimme kokeilun omasta tahdostamme – emme koulun johdon painostuksesta. Opetustyylimme ja pedagoginen näkemyksemme oli jo ennen kokeilua hyvin samankaltainen. Kumpikaan ei ole joutunut tekemään suuria muutoksia omaan opetukseen. Viikoittain emme joudu käyttämään isoja aikoja yhteissuunnitteluun, vaan voimme aina luottaa siihen, että toisen materiaalit toimivat riippumatta siitä, kumpi tunnin pidosta on päävastuusta. Muutaman minuutin keskustelu ennen tunnin alku riittää yhteisen punaisen langan löytämiseen.
Varsinaisessa opetustilanteessa samanaikaisopetus vaatii luottamusta ja tilan antamista toiselle opettajalle. Toinen käyttää helposti eri sanoja ja merkintöjä kuin itse ajattelee. Tunnin ei kuitenkaan tarvitse mennä omassa päässä olevan käsikirjoituksen mukaan, vaan tunti on kahden opettajansa näköinen. Tunti ei ole opettajien välinen valtataistelu tai kilpailu vaan yhteispeliä. Tämä ei itsestään selvää, sillä opettaja on omilla tunneillaan usein tottunut johtamaan. Meidän tapauksessamme tilannetta helpottaa samankaltainen opetustyyli. Voin kuvitella, jos kaksi hyvin erilaista opettajaa yhdistäisi samaan luokkaan voisi syntyä kaikkia kuormittava katastrofi – tai yllättäen timanttia.
